Vesa Linja-aho

Kirjoittaisin lyhyemmin jos ehtisin.

Wikimedia Commons / Infrogmation: New Orleans after Hurricane Katrina: Mold in flood damaged home

Jos seuraa mediaa edes sivusilmällä, ei ole voinut välttyä sisäilmaongelmiin, homekouluihin ja sen semmoisiin liittyvältä uutisilta. Tässä muutama ihan viime päiviltä:

Kauppalehden juttu on itse asiassa hyvä johdanto tälle kirjoitukselle, koska minulle jäi ensilukemisen jälkeen epäselväksi, mikä tämä ”todella ikävä asia” on. Ilmeisesti se on se, että

Täyttä selvyyttä kosteusvaurioiden ja hengitystieoireiden yhteydestä ei nykymenetelmillä saa – ei edes nyt ensimmäistä kertaa käytetyillä herkillä menetelmillä.

Uutisia ja lyhyitä lehtijuttuja piisaa, mutta pitkät ja taustoittavat jutut ovat loistaneet poissaolollaan. Poikkeuksen tekee tänään ilmestynyt Long Playn juttu Hylätyt talot, autiot pihat, joka pureutuu homeongelmaan aina sen alkumetreiltä asti. Jutun alku on ilmaiseksi luettavissa, koko juttu maksaa 4,90 €. Ilmainen on myös aiheeseen liittyvä mediakritiikkikärjellä tehty juttu Sisäilmauutisissa faktantarkistus unohtuu.

Hylätyt talot, autiot pihat on arvostetun tutkivaan journalismiin erikoistuneen Ilkka Pernun käsialaa ja jutussa on onnistuneesti saatu mukaan suurin piirtein kaikki sisäilmaskenen näkyvimmät toimijat (ja näkymättömämmät asiantuntijat) Maria Nordinista Markku Sainioon ilman että on möhlitty tasapuolisuusharhan kanssa, mitä voi pitää jo eräänlaisena saavutuksena.

Aihe on tunteita herättävä ja siitä keskustelu on haastavaa ei vähiten siksi, että väitän että jokainen tuntee jonkun tai vähintään jonkun kaveri tuntee ihmisen, joka on asunut hometalossa, opiskellut homekoulussa tai työskennellyt hometoimistossa tai saanut näistä oireita. Kännykkäsäteilypelkoa tai foliohattusiiven rasisteja on helppo verbaalimukiloida kalliolaisessa kuppilassa, mutta sisäilmasta puhuttaessa pöydästä voi nousta yhtäkkiä kiukkuinen vastaääni.

Itse en ole tähän skeneen syvällisesti pureutunut, koska materiaalia ja tarinoita tuntuu olevan aivan liikaa. Lisäksi, vaikka aiheen pitäisi skeptikkoa kiinnostaa, homeoireet ovat perustavalla lailla erilaisia kuin vaikkapa sähköherkkyys: itsekin haistan, jos sisäilmassa haisee home tai jokin muu ”ylimääräinen”, kuten uusista tai kastuneista rakennusmateriaaleista haihtuva yhdiste, joten olipa oireiden syntymekanismi mikä tahansa, kyse on havaittavan ilmiön aiheuttamasta reaktiosta. Sähköherkillähän oireita ei laukaise sähkömagneettinen kenttä, vaan uskomus sellaisen läsnäolosta – oireet häviävät, jos tukiaseman merkkivalo sammutetaan tai vierustoveri teeskentelee sulkevansa puhelimensa.

Mutta itse juttuun. Se on maksullinen joten lupasin tehdä jonkun tiivistelmän tapaisen jutusta. Juttu tosiaan alkaa yhden homesairaudesta parantuneen esittelyllä, minkä jälkeen hypätään homeongelman alkulähteille eli öljykriisiin. Öljykriisin takia 1970-luvulla taloista haluttiin tiiviitä kuin pullo. Ei kulunut montaa vuotta, kun ihmiset rupesivat valittamaan oudoista oireista kuntien terveystarkastajille. He epäilivät, että oireet johtuvat homeesta ja sitten alkoi tapahtua

Vuonna 1982 Kansanterveyslaitos perusti Kuopioon ympäristöterveyden osaston, jonka yhtenä tehtävänä oli tutkia hometta ja sen terveysvaikutuksia. Hometta tutkinutta ryhmää johtamaan tuli Aino Nevalainen, vastavalmistunut diplomi-insinööri, jonka pääaine Teknillisessä korkeakoulussa oli ollut kemia. Hän oli aiemmin tutkinut jätevesiä. Hometta hän ei ollut tutkinut.

Nevalaisen tutkimusryhmä aloitti työnsä nollapisteestä, koska aiheesta tiedettiin niin vähän. Ensin piti kartoittaa, millaisia homesieniä ja bakteereita Suomessa ylipäänsä oli.

Alku ei ollut helppoa, ja:

Nevalaisen tutkijaryhmä kohtasi aluksi paljon epäilyjä. Se tuntui

löytävän homeongelmia kaikkialta, minne meni. Muissa yliopistoissa sille naureskeltiin, nimiteltiin ”Kuopion homehihhuleiksi”.

Vähitellen ilmapiiri kuitenkin muuttui. Ihmiset valittivat työterveyslääkäreilleen toimisto-oireista yhä useammin. Vuonna 1983 Maailman terveysjärjestö WHO määritteli ”sairas rakennus” -oireyhtymän, josta on kyse, kun joukko ihmisiä saa tietyssä rakennuksessa samanlaisia silmä-, iho- ja hengitystieoireita sekä yleisoireita, kuten päänsärkyä, uupuneisuutta ja huonovointisuutta. Selitystä oireyhtymälle ei löytynyt.

TTL aloitti vuonna 1994 omat tutkimuksensa, ja 1998 Suomen Akatemia aloitti poikkeuksellisen laajan ympäristöterveyden tutkimusohjelman 250 tutkijan voimin.

He olivat optimistisia: nyt – jos koskaan – selitys löytyisi.

Kolme vuotta myöhemmin tutkijoilla oli tarjota vain epämääräisiä vastauksia.

Labrakokeissa homemikrobeilla saatiin niin hiirten kuin ihmistenkin soluja kuolemaan, mutta kun hometta tutkittiin oikeassa elämässä, tutkijat eivät kyenneet osoittamaan selvää yhteyttä mikrobialtistumisen ja terveysvaikutusten välillä.

Ja aiempi tutkimus oli osoittanut, että vaikka vaarallisia aineita olisi talojen rakenteissa paljonkin, ne eivät pääse ihmisen elimistöön lähimainkaan yhtä helposti kuin silloin, kun kontakti ihoon, ruuansulatuskanavaan tai hengitysteihin on suora.

 

Tutkijoita ihmetyttivät myös tutkimustulokset, joita oli saatu teollisuuden ja maatalouden työntekijöistä. Näiden altistuminen homeelle oli paljon suurempaa, mutta jostain syystä heiltä ei kuitenkaan juuri tavattu sairaan rakennuksen oireyhtymää muistuttavia epämääräisiä oireita. Siinä ei ollut mitään järkeä. Ihmiset, jotka altistuivat häviävän pienille määrille vaarallista ainetta tai eivät altistuneet lainkaan, oireilivat enemmän kuin vakavasti altistuneet.

Joissain rakennuksissa oirehditaan, ja joissain ei. Pitäisi kehittää luotettava mittausmenetelmä tai useampi, jolla saadaan eroteltua terveet talot sairaista. Ja sitä on totta vie yritettykin. Jutussa käsitellään myös Salkinoja-Salosen ”mullistava hometutkimus” -episodi, josta muun muassa Jani Kaaro on kirjoittanut aiemmin. Lyhyesti: tutkimus, joka oli saanut kritiikkiä muilta asiantuntijoilta ja jonka tuloksia ei toinen tutkimusryhmä saanut toistettua, uutisoitiin niin Ylen kuin Hesarinkin toimesta ”mullistavana” ja ”historiallisena”, vaikka

Kun spermatestit vuonna 2012 valmistuivat, Salkinoja-Salosen ryhmän tutkijat vertasivat niiden tuloksia opettajille tehtyyn terveystietokyselyyn. Tulos oli jättipotti: tutkimuksen mukaan myrkyllisimmät näytteet tulivat niistä kouluista, joissa oireiltiin eniten. Testillä voitiin siis osoittaa syy-seuraussuhde ja ennustaa, mitkä tilat olivat vaarallisia.

Toxtest-tutkimusryhmä pyysi Salkinoja-Salosta mukaan hankkeeseen ja toistamaan kokeensa. Tällä kertaa koe sokkoutettiin: tutkijat eivät tienneet, mitkä näytteet oli otettu pahasti kosteusvaurioisista ja mitkä terveistä kohteista. Lopputulos oli surkea.

”Tuloksia tuli kuin kolikolla olisi heitetty”, Harri Alenius kertoo.

Toxtest-ryhmän muut tutkijat arvostelivat Salkinoja-Salosta siitä, että hänen ryhmänsä oli alkuperäisessä tutkimuksessaan jättänyt puolet näytteistä huomiotta.

Miksi oireita sitten tulee? Riippuu keneltä kysytään. Monet – tai ainakin kovaäänisimmät – haluavat sulkea ainakin psyykkiset ja psykosomaattiset syyt jo etukäteen keskustelun ulkopuolelle:

Mutta monet sisäilmasta oireita saavat eivät halua kuntoutusta vaan apua ja selityksen, joka ei vihjaa, että oireilu voisi olla psykosomaattista.

..

Monet kokevat lääkärien vähättelevän heidän oireitaan, ja erityisen loukkaavana pidetään sitä, että heidät leimataan psyykkisesti sairaiksi.

Ja siitä päästäänkin sitten Ville Valtoseen:

Ymmärrystä ja apua tarjoaa vain harva lääkäri, tosin julkisuudessa juuri he ovat nousseet näkyvästi esiin. Kaikkein enitensisäilmaongelmia mediassa kommentoi Hyksin infektiosairauksien klinikan entinen ylilääkäri professori Ville Valtonen.

Vuosien varrella hän on kirjoittanut diagnooseja ympäristöherkkyydestä enemmän kuin kukaan muu Suomessa.

Long Playn näkemissä diagnooseissa tautiluokituksen määritelmä ”jatkuva tai toistuva poikkeuksellinen herkkyys ympäristön tavanomaisille tekijöille” on muuttunut muotoon ”home- ja kosteusvauriosairaus”. Sellaista sairautta tautiluokituksessa ei ole.

Sitten esitellään toinen sankari, jonka olemassaolon olen tyystin onnistunut missaamaan:

Toinen näkyvä sisäilmasta oireilevien puolustaja on kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri dosentti Tamara Tuuminen, joka työskentelee yksityisellä antioksidanttiklinikalla Helsingissä. Hän on itsekin oireillut sisäilmasta ja ryhtynyt sen vuoksi homeaktivistiksi. Hänen ykkösvihollisensa vaikuttaa olevan Työterveyslaitos. Tuuminen on kutsunut ”epäeettisiksi ihmiskokeiksi” Työterveyslaitoksen tekemiä rutiinitestejä, joissa oireilevien ihmisten pitää pysyä tiloissa, joista hekokevat saavansa oireita.

Hän on myös kirjelmöinyt testeistä pääministeri Juha Sipilälle (kesk.) ja vaatinut Työterveyslaitoksen ammattitautipoliklinikan sulkemista sekä kansalaisia ”kaasuttaneiden” lääkäreiden oikeuksien peruuttamista.

Mistä nämä kaikkein vakavimmat oireilut sitten johtuvat? Jutussa on haastateltu neurologi Markku Sainiota:

Sainiolla on pitkä kokemus ympäristöherkyyksien tutkimuksesta ja potilastyöstä. Hänen mukaansa oireissa on kyse voimistuneista reaktioista tavanomaisillekin ympäristötekijöille. Hän käyttää käsitettä modern health worries – nykyaikaiset terveyshuolet. Kun ”todellisia” uhkia on yhä vähemmän, minimaalisetkin altistumistasot tai vain oletettu altistuminen voivat synnyttää oireita.

Kun ihmiset oireilevat esimerkiksi tuulivoimalan infraäänestä, vaikka moninkertainen infraäänipitoisuus vaikkapa pesukoneesta ei aiheuta mitään, syy löytyy Sainion mukaan luultavasti siitä, että voimalat oletetaan haitallisiksi.

”Olisi tärkeää, että oireilevien ensimmäiset kontaktit eivät rupeaisi lietsomaan uhkakuvia”, Sainio sanoo.

Sainion ja muiden neurologien mielestä oireet eivät kuitenkaan ole merkki psykologisesta tai psykiatrisesta häiriöstä, vaan niitä selittää reaktioherkkyyden lisääntyminen, joka puolestaan johtuu keskushermoston herkistymisestä. Tämä tarkoittaa sitä, että elimistö varoittaa vaarallisesta ympäristöstä liian herkästi. Kun ihmisen tarkkaavaisuus kohdentuu tämän tästä vaaravihjeisiin, aistimukset tulevat herkemmin tietoisuuteen, reaktiot vahvistuvat ja suojamekanismit laukeavat tavallista herkemmin.

Erityisen alttiita oireille ovat stressaantuneet ihmiset. Pitkittynyt stressi yhdessä huoliajatusten kanssa voi synnyttää kierteen, jossa oireet pahenevat ja laajenevat. Tutkijat ovat havainneet, että homeista oireilevat ihmiset saavat tyypillisesti myöhemmin samanlaisia oireita myös muun muassa kemikaaleista ja sähköstä, amalgaamipaikoista ja tuulivoimaloiden lähettyvillä.

Työterveyslaitoksen psykologi on samoilla linjoilla:

Kun jatkuvasti tarkkailet tilaa ja ympäristöä, haet koko
ajan vaaranmerkkejä”, sanoo Työterveyslaitoksen psykologi
Sanna Selinheimo. ”Oireiden kokemiseen liittyy se, miten oma tarkkaavaisuus on kohdentunut. Jokainen lääkäriksi tai psykologiksi opiskeleva sairastuu – löytää itsestään niitä oireita, joita opiskelee.”

Huolestumiskierrettä saattaa pahentaa se, että media uutisoi sisäilmasta sairastumisista jatkuvasti. Toimittajat tuntuvat rakastavan tarinoita, joissa sairastunut on joutunut lähtemään evakkoon omasta kodistaan ja asuu esimerkiksi teltassa.

Jutuissa on yleensä aina sama asetelma: sairastunut ja kärsivä yksilö, joka on jäänyt ilman hoitoa ja sosiaaliturvaa. Tilannetta kuvaillaan esimerkiksi sanoilla sisäilmakatastrofi tai homehelvetti.

Tutkimustietoa siis kaivataan, mutta helppoa se ei ole, kun:

Työterveyslaitos alkoi kesäkuussa 2013 tutkia, mitkä hoidot ovat tehokkaita sisäilmaongelmiin liittyvien toiminnallisten oireiden hoidossa. Tutkimukseen rekrytoitiin työterveyshuollon kautta työntekijöitä, joilla oli ollut vaikeuksia selviytyä työssään, koska he olivat oireilleet työympäristön sisäilmaongelmien vuoksi.

Yksi toisensa jälkeen osallistujat alkoivat kuitenkin kieltäytyä tutkimuksesta. Taustalla oli Homepakolaiset-yhdistyksen kritiikki tutkimusta kohtaan. Järjestö väitti, että hankkeessa vaarannettiin potilaiden henki altistamalla heidät tutkimushoidoille ja että potilaita oli painostettu osallistumaan niihin.

Tutkijat vastasivat arvosteluun, mutta sosiaalisessa mediassa heille lähinnä irvailtiin. Tutkimuksen piti alun perin valmistua jo vuonna 2016, mutta tuloksia ei ole vieläkään saatu. Kun Turun Sanomatjulkaisi keskeneräisestä tutkimuksesta uutisen otsikolla ”Homekohut ovat myös henkisiä”, tutkijat alkoivat saada vihaista palautetta. He päättivät tehdä tutkimuksen loppuun kaikessa hiljaisuudessa.

Tämän jälkeen jutussa muistutetaan, kuinka iso bisnes sisäilman ympärille on syntynyt. Yli sata yritystä Suomessa tarjoaa sisäilmatutkimuspalveluja ja joukkoon mahtuu monenlaista hiihtäjää, eikä ihmekään, koska

Samasta tilasta on mahdollista saada sekä puhtaita että hyvin saastuneita näytteitä, eikä kummastakaan tuloksesta voi välttämättä päätellä juuri mitään.

THL, Valvira ja sosiaali- ja terveysministeriö kehottavat suhtautumaan sisäilmamittaustuloksiin suurella varovaisuudella.

Sitten tarina jatkuu alussa esitellyn – ja nyttemmin parantuneen –  Jaana Koskisen (nimi muutettu) käynnillä homeguru Ville Valtosen vastaanotolla. Long Play haastatteli myös kolmea muuta Valtosen potilasta. Valtosen ohje ja diagnoosi tuntuu olevan kaikille sama (jos vähän tiivistän):

  • Muuta hirsitaloon / vuosien 2002-2007 välillä rakennettuun taloon maaseudulle
  • Vältä menemästä yhtään mihinkään
  • Sairaudesta ei voi parantua

Miksi Valtonen sitten on niin suosittu? No, hän ottaa oireet tosissaan. Siinä olisi kehittämisen paikka monelle lääkärille. Muuten tutkimusnäyttö on Valtosta vastaan. Homesairaudesta voi parantua ja

Mikään tutkimus ei myöskään puhu sen puolesta, että homeet aiheuttaisivat kaikkia niitä terveysongelmia, joita Valtosen mukaan homeesta voi seurata: hengitystie- ja silmäoireita, toistuvia infektioita, reumaattisia oireita ja kroonista väsymysoireyhtymää.

Toukokuun lopussa Valtonen jäi eläkkeelle eikä enää ota uusia potilaita. Siitä homeaktivistit ovat murheissaan. Jos Valtonen ei ole ennestään tuttu, kannattaa lukaista Jani Kaaron tammikuinen juttu Homeprofessorin väitteet – faktantarkistus.

Juttua lukiessani odotin koko ajan milloin Maria Nordiniin ja limbisen järjestelmän kouluttamiseen eli niin sanottuun DNSR-menetelmään. Jos et muista mistä on kysymys, niin kyseessä oli tapaus, jossa alun perin lifestylebloggarin markkinoima menetelmä nousi syyskuussa 2017 pinnalle kun Hesari teki siitä jutun. Jutussa on haastateltu myös Sainiota:

”Kielenkäyttö on tärkeä osa ohjelmaa. Aivoissa on ne neuronit, jotka syttyvät yhdessä: kun sanotaan hometalo, päädytään paniikkikohtaukseen. Ne yhteydet katkaistaan”, Tuulianna Tola selittää.

ONKO tässä kaikessa mitään järkeä?

”On”, vastaa neurologi ja työterveyslaitoksen ylilääkäri Markku Sainio. ”Sille on teoreettinen perusta.”

Juttu poiki myös jatkojutun, jossa haastateltiin Nordinia itseään:

KANADALAISTA menetelmää kokeilevien suomalaisten Facebook-ryhmään on liittynyt tähän mennessä sata ihmistä.

Ryhmän ylläpitäjä on Maria Nordin, arkkitehti, jonka yritys auttaa sisäilmaongelmista kärsiviä ihmisiä. Hän etsii ympäristöherkille asiakkaille sopivia asuntoja ja neuvoo remontoinnissa.

”Olen ollut siinä tosi hyvä, koska olen itsekin sairastunut sisäilmasta. Muut asiantuntijat eivät välttämättä ole ymmärtäneet herkistyneiden ongelmia. Osasta asiakkaita on tullut ystäviä”, Nordin kertoo.

Jatkojutussa tulee jo kritiikkiäkin, muun muassa mainitaan, että menetelmän tehosta ei ole lääketieteellistä tutkimusta. Mikään ei tietenkään estä sitä kokeilemasta: jos oireet ovat tulleet – kuten aiemmin mainittiin – elimistön vaaranpelkoreaktiosta, niin voivathan ne lähteä tällaisella itsepsyykkaamisella. Ongelmana vain on, että menetelmä, jota voisi hyvin kokeilla itsehoitona parinkympin pokkarikirjan tai ilmaisen blogitekstin pohjalta, on tuotteistettu ”sairailta rahat pois” henkiseksi useamman satasen hintaiseksi DVD-paketiksi, jonka luvataan auttavan vaikka mihin, pähkinäallergiasta epilepsiaan. Muutama päivä juttujen julkaisemisen jälkeen Yle julkaisee Jukka Häkkisen kirjoituksen, jossa menetelmä (ja sillä rahastaminen) tuomitaan huuhaaksi hyvin perustein:

Vakavin ongelma on väite sopivuudesta monien sairauksien hoitoon. Menetelmän sivuilla ja tässä Maria Nordinin blogissasen mainostetaan auttavan allergiaan, astmaan, Parkinsonin tautiin, borrelioosiin ja hiivatulehduksen hoitoon. Käsittämättömin väite on, että autoimmuunisairaudet johtuvat limbisen järjestelmän häiriöistä ja DNSR auttaa myös niihin.

Tämä kaikki kuulostaa kummalliselta ja suorastaan vaaralliselta. Olisiko muka mahdollista, että ykköstyypin diabeetikko tai nivelreumaa sairastava voisi ajatteluaan muuttamalla parantaa sairautensa? Tai että pähkinäallergikko voisi limbistä järjestelmäänsä uudelleenohjelmoimalla huoletta napostella pähkinöitä?

Menetelmä on tavallaan eräänlainen self-help-rahastusversio kognitiivisesta psykoterapiasta. Kognitiivisen psykoterapian toimivuudesta on tieteellistä näyttöä ja sitä antaa vuosien koulutuksen saanut terapeutti. Mutta sekään ei auta pähkinäallergiaan.

Palataksemme Long Playn juttuun, sielläkin DNRS saa kunnolla kyytiä:

Suomessa DNRS:n näkyvin puolestapuhuja on ollut tv- julkisuudesta tuttu arkkitehti ja bloggaaja Maria Nordin. Sosiaalisessa mediassa hän on menetelmää markkinoidessaan luvannut sen auttavan moniin vaivoihin. Kahdessa Long Playn näkemässä yksityisviestissä Nordin väittää, että menetelmän avulla voisi parantua epilepsiasta.

”Ryhmässä moni on parantunut epilepsiasta. Mutta en tarkoita parantua eli healed vaan parantua get better. Eli voi saada apua. Olen käyttänyt väärää sanaa”, Nordin sanoo.

Nordinin blogissaan julkaisemat, DNRS-sivuille vievät linkit ovat niin sanottuja affiliate-linkkejä: Nordin saa provisiopalkkion aina, kun joku päätyy linkin kautta ostamaan DNRS-tuotteita.

Jutun Jaana Koskinen oli tällä menetelmällä kuitenkin parantunut. Ongelmana vaan on tieteellisen näytön puuttuminen sekä katteettomilla lupauksilla rahastaminen. DNRS:ää tutkitaan parhaillaan kahdessa kanadalaisessa yliopistossa, mutta molemmat tutkimukset ovat yhä kesken.

Long Play pyysi Helsingin yliopiston neurobiologian dosentti Sari Lauria tutustumaan DNRS-menetelmään. Hän tutkii työkseen limbistä järjestelmää.

Lauri ei täysin tyrmää menetelmää.

”Neurobiologisen taustan kuvauksessa on vedetty mutkia suoriksi ja liioiteltu. Ei kyse ole pseudotieteestä, mutta hoidon vaikutuksista ei vielä tiedetä riittävästi”, hän sanoo.

”Neuroplastisuus ei ole tieteessä mikään uusi asia. On jo pitkään tiedetty, että kaikki oppiminen – oli se pyörällä ajoa tai pianonsoittoa – aiheuttaa muistijäljen aivoihin. Limbinen järjestelmä on tässä yksi keskeisistä alueista.”

Laurin mukaan viimeaikaiset tutkimukset tukevat hypoteesia siitä, että toistuvan harjoituksen kautta opittu asia aiheuttaa muutoksia hermoverkoissa. Hän muistuttaa, että esimerkiksi masennuksen hoidossa terapian tukena on usein jokin lisä-ärsyke, kuten lääkehoito tai sähkö, joka saa hermoverkot muovautuvaan tilaan.

”Viime aikoina on saatu hyviä tuloksia, kun masennuslääkkeitä on yhdistetty terapiaan.”

Long Play kertoo myös, että DNRS-menetelmää kokeilleiden ja homeaktivistin välillä näyttää olevan käynnissä ”avoin sota”. Tämä ei ole yllättävää, koska itseparantuminen ei sovi homeaktivistien narratiiviin siitä, että kaikki oireet johtuvat homeesta ja ainoa pakotie on muuttaa hirsimökkiin maalle.

Juttu oli hyvä, mutta pari näkökulmaa olisi vielä voinut tuoda esille:

  • Joistain rakennuksista todella löytyy kosteusvaurioita sekä tuntuvasti hometta sisäilmassa ja ne pitää korjata (tai purkaa koko talo ja rakentaa uusi, jos se tulee halvemmaksi). Tämä on ehkä niin itsestäänselvä asia että sitä ei juttuun kirjattu, mutta se olisi tärkeää, koska on myös ihmisiä, jotka luulevat että kaikki homeongelmat ovat vain ihmisten korvien välissä. Vaikka terveys ei kärsisikään, pistävän hajun haistelu kotona tai työpaikalla vähintäänkin ärsyttää.
  • ”Vain ihmisten korvien välissä” – homesairaat ja muut ympäristöherkät ovat kampanjoineet vuosikausia sen puolesta, että ”heidät otettaisiin tosissaan” ja että ”heitä ei leimattaisi psyykkisesti sairaiksi”. Tässä on kaksi ongelmaa:
    • Miksi mahdollinen psyykkinen syy halutaan kieltää lähes uskonnollisella varmuudella?
    • Se, että psyykkisen syyn etsintä koetaan vähättelyksi kertoo karua kieltään sekä näiden aktivistien että yhteiskunnan suhtautumisesta mielenterveysongelmiin. Ne ovat ihan oikeita sairauksia siinä missä flunssa tai astmakin ja niitä voidaan myös hoitaa.

Hesarin jo linkkaamassanikin jutussa sivuttiinkin tätä korvienväliteemaa raikkaasta näkökulmasta:

”Ongelma on tämä dualistinen ajattelu, että jompi kumpi on oltava”, sanoo neurologian ja psykiatrian erikoislääkäri Risto Vataja Husista. Dualismilla hän tarkoittaa länsimaiseen ajatteluun syvälle juurtunutta ihmiskuvaa, jossa ihmisellä on erikseen henki ja ruumis.

Yksi asia on varmaa: ihmiset kärsivät ja jotain sille pitäisi tehdä. Tällä hetkellä käynnissä on Long Playn mukaanainakin:

  • Jo mainitun Risto Vatajan vetämä asiantuntijatyöryhmä valmistelee ehdotusta siitä, miten ympäristöherkkien hoitoketju pitäisi järjestää ja millaista hoidon pitäisi olla. Nyt ympäristöherkkien hoitopolkua ei ole, vaan potilaat osuvat sattumanvaraisesti eri alojen lääkäreiden hoidettaviksi. Eikä toimivia hoitoja ole löydetty. Vallitsevana hoitomuotona on ollut kognitiivinen psykoterapia, mutta sekään ei ole auttanut kuin osaa potilaista. Kaksi kolmasosaa ei hyödy hoidosta. Lääkäreille on raskasta kohdata toiminnallisista häiriöistä kärsiviä, kun apukeinoja ei ole. 
  • Valtioneuvosto hyväksyi toukokuun alussa ”Terveet tilat 2028” -hankkeen, jonka

    tavoitteena on remontoida kuntien ja valtion omistama rakennuskanta vuoden 2028 loppuun mennessä ja ”saada sisäilmaongelmista kärsivien määrä vähenemään nopeasti ja tilat pysyvästi terveiksi”.

Jutun radikaalein ratkaisuehdotus oli psykologi Sanna Selinheimolla, jonka mukaan

Koko some pitäisi lopettaa.

Tämä nyt ei ole toteuttamiskelpoinen, mutta heittona antaa ajattelemisen aihetta. Ennenkin tällaiset viraali-ilmiöt levisivät, mutta huomattavasti hitaammin, perinteisen median kautta.

Heiton ongelmana on, että se on helppo tulkita vähätteleväksi ja homeoireet huuhaaksi luokittelevaksi. Kännykkäsäteilyfobiaan homeoireita ei voi rinnastaa, koska kuten havaittu, homeen pystyy haistamaan ja tästä voi jollain mekanismilla tulla oireita ja tulee myös. Osalla oireet voivat tulla ”psykosomaattisesti” ja riittävä homealtistus aiheuttaa myös niitä ”fyysisiä” sairauksia. Ilmiötä tulee tutkia, ei vähätellä.

Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: oikein rakennetun – ja hoidetun – rakennuksen sisäilma ei haise oikeastaan yhtään millekään, ja tähän tulisi pyrkiä eikä tehdä omituisia säästötemppuja. Vaikkei sisäilmaan sairastuisikaan, kuka nyt tunkkaisesta hajusta nauttii.

Oman lusikkansa soppaan heittää sisäilmaraporttien ja kuntotutkimustulosten piilotteleminen. Alkuperäinen tarkoitus lienee ollut ”ei jaeta näitä niin kukaan ei pääse takertumaan tuloksiin”, mutta tämä on kääntynyt – ihan ymmärrettävästi – niin päin, että kun jotain salataan, niin ajatellaan että siellä on jotain salattavaa. Niin kuin usein onkin. Esimerkiksi tässä Ylen jutussa oleva perustelu

Rakennetun omaisuuden hallintapäällikkö Sari Hildénin mukaan raportteja ei voidakaan julkaista nettisivuilla, sillä ne pitävät sisällään sellaista tietoa, jota ei haluta turvallisuussyistä julkaista netissä. Tällaista tietoa on esimerkiksi koulujen pohjapiirustukset.

Toimittaja päästi hankintapäällikön liian helpolla – millä tavalla pohjapiirustukset vaarantavat turvallisuuden? Esimerkiksi kouluampuja osaa kyllä suunnistaa koulussaan ilman piirustuksiakin (ja äkkiä nuo sieltä pdf:stä poistaa, siis oikeasti).

5 kommenttia artikkeliin ”Home sweet höpö? Long Play tekee laajan katsauksen sisäilmaskenen historiaan ja nykyhetkeen

  1. Veera sanoo:

    Hyvä tiivistelmä, kiitos siitä!

    Itse näkisin suurimpana ongelmana sen, että homeoireilevista ja ympäristöherkistä puhutaan ristikkäin. Kaikki homeoireilevat eivät kuitenkaan välttämättä ole ympäristöherkkiä, siis ei ole mitään näyttöä siitä että kaikki homeen aiheuttamat oireet johtuisivat huolestuneisuudesta ja voimistuneista reaktioista. Sainion teoria pohjaa paljon sähköherkkyysoireita koskevaan tutkimukseen, mutta kuten itsekin totesit, homemikrobit eivät ole sama asia kuin sähkö. Kyseenalaista on sekin, voidaanko kaikkia kosteusvauriohomeita pitää ”tavanomaisina ympäristötekijöinä”. Ainakin itse olisin tuon suhteen hyvin varovainen.
    Huolestuneisuus varmasti voi lisätä oireilua, mutta jos on yhtään syytä epäillä että mikrobit itsessään aiheuttavat terveyshaittaa, niin mieluummin tulisi olla liian varovainen kuin varomaton.

    Loppuun lisäisin vielä, että kosteusvauriot tulisi korjata huolella ei pelkästään ihmisten vaan myös rakennusten itsensä vuoksi. Lattioiden alla muhiva kosteus ei varmasti tee hyvää myöskään rakennuksen kunnolle eikä lupaile pitkää käyttöikää.

    Tykkää

  2. Antti sanoo:

    Laitoin oheisen palautteen aikoinaan Long Playlle. Laitan sen myös tähän blogiin, koska olette alkanut aktiivisesti osallistua ympäristöherkkyyskeskusteluun eri forumeissa:

    Ajattelin antaa hieman palautetta Long playn artikkelista Hylätyt talot, autiot pihat. Varsinkin, kun mainostitte tätä artikkelia otsikolla Sisäilmauutissa faktantarkistus unohtuu. Lisäksi asiaa olisi perusteellisen journalismin nimissä voinut tarkastella hieman laajemmaltakin kuin lähinnä vain TTL:n näkökulmasta. Seuraavassa kuitenkin muutama perusteltu kommentti artikkeliinne.

    Ensinnäkin TTL:n TOSI-tutkimuksesta esitetyt väitteet (Toiminnalliset oireet ja työkyvyn tuki sisäilmaongelmissa):

    ”Yksi toisensa jälkeen osallistujat alkoivat kuitenkin kieltäytyä tutkimuksesta. Taustalla oli Homepakolaiset-yhdistyksen kritiikki tutkimusta kohtaan. Järjestö väitti, että hankkeessa vaarannettiin potilaiden henki altistamalla heidät tutkimushoidoille ja että potilaita oli painostettu osallistumaan niihin.”

    ”Tutkijat vastasivat arvosteluun, mutta sosiaalisessa mediassa heille lähinnä irvailtiin. Tutkimuksen piti alun perin valmistua jo vuonna 2016, mutta tuloksia ei ole vieläkään saatu. Kun Turun Sanomat julkaisi keskeneräisestä tutkimuksesta uutisen otsikolla ”Homekohut ovat myös henkisiä”, tutkijat alkoivat saada vihaista palautetta. He päättivät tehdä tutkimuksen loppuun kaikessa hiljaisuudessa.”

    Kävin tutkimassa Homepakolaisten sivulta, mitä siellä asiasta oikein oli esitetty. Ja sen pohjalta voi heti todeta, että toimittajan (tai TTL:n) väitteet potilaiden hengen vaarantamisesta eivät pidä paikkaansa. Homepakolaiset näyttävät esittäneen, että TOSI-tutkimukseen olisi tutkittujen psykososiaalisten hoitojen lisäksi pitänyt ottaa mukaan myös altisteiden välttäjäryhmä. Tämä on aivan perusteltua, koska silloin olisi saatu tieteellistä näyttöä myös altisteiden välttämisen vaikutuksesta. Kun kerran on tutkimusviitteitä siitä, että altisteiden välttämisen avulla olisi saatu palautettua jopa potilaiden työkykyä (Rea ym. 2009, Edvardsson ym. 2008). Lisäksi välttäjäryhmä olisi ollut helppoa ottaa mukaan laajaan tutkimukseen.

    Pikaisella googlauksella selviää myös se, että Homepakolaisten esittämät kommentit tutkimusrekrytointiin liittyen on lähetetty vasta sen jälkeen, kun TOSIn ohjausryhmä oli jo poistanut yhden tutkittavan hoidon rekrytointivaikeuksien seurauksena. Joten toimittajan (tai TTL:n) väitteet rekrytointiin liittyen eivät yksinkertaisesti voi pitää paikkaansa.

    Lisäksi kyseisiä dokumentteja piti myös etsiä homepakolaisten sivuilta, kun ne näyttää olevan toimitettu vain TTL:lle. Joten mielestäni on aika kaukaa haettua esittää, että nämä dokumentit olisivat olleet laajamittaisten kieltäytymisten syynä. Moniko on ollut näistä edes tietoinen laajemmassa mittakaavassa ennen Long playn artikkelia? Entä mistä kieltäytymiset johtuivat ennen kritiikkiä? Puhumattakaan siitä, että esitettyjä väitteitä minkäänlaisesta hengenvaarasta ei dokumenteissa ollut.

    Artikkelin mukaan TTL on siis em. syistä päättänyt tehdä TOSI-tutkimuksen loppuun kaikessa hiljaisuudessa. Sen sijaan tähän ei varmastikaan vaikuta se, että TOSIn tulokset eivät itseasiassa tue TTL:n esittämää selitysmallia, vaan ko. tutkimus osoittaa TTL:n ajamat psykososiaaliset hoidot tuloksettomiksi (Selinheimo ym. 2018). Mutta tämä ei varmastikaan ole se syy siihen, miksi TTL on päättänyt olla hiljaa TOSIn tuloksista. Tai miksi niistä ilmeisesti ei kerrottu toimittajallekaan mitään.

    Lisäksi kommentoisin seuraavaan kohtaan:

    ”Mutta monet sisäilmasta oireita saavat eivät halua kuntoutusta vaan apua ja selityksen, joka ei vihjaa, että oireilu voisi olla psykosomaattista.”

    Tuskinpa kyseessä on se, että sisäilmasta oireita saavat eivät halua kuntoutusta. Kyse lienee enemminkin siitä, että he haluavat _vaikuttavaa_ kuntoutusta. TTL kuitenkin edistää vain psykososiaalisia hoitomuotoja, joita itseasiassa ollaan parhaillaan jo viemässä osaksi terveydenhuoltoakin. Mutta siitä TTL ei näytä juurikaan raportoivan, että näiden hoitomuotojen osalta on jo selkeää tutkimusnäyttöä (myös TTL:n omista tutkimuksista), että ne eivät tällä potilasryhmällä toimi (eli sisäilmasta oireilevilla tai ympäristöherkillä). Tällä potilasryhmällä on tehty useita laajoja (kontrolloituja ja randomisoituja) hoitotutkimuksia, joiden lopputulos on ollut selkeä, että psykososiaalisilla hoidoilla (psykoedukaatio, kbt) ei ole vaikutusta potilaiden oireisiin (esim. Selinheimo ym. 2018, Hauge ym. 2015, Vuokko ym. 2015). Syystä tai toisesta TTL on ollut hiljaa näistä tuloksista, vaan on sen sijaan alkanut viittaamaan hoidon toimivuuteen muilla potilasryhmillä. Esim. Selinheimo ym. (2018) käyttää viiteenä hoidon toimivuudesta lähdettä, jossa hoitoa on tutkittu somatoformisista oireista kärsivillä, ei sisäilmasta oireilevilla tai ympäristöherkillä. Eli aivan toisella potilasryhmällä. Selinheimo ym. (2018) myös suosittelee hoitojen toteuttamista terveydenhuollossa. Hyväksyisikö mikään muukaan potilasryhmä hoitoja, jotka tutkitusti eivät vaikuta?

    Long playn artikkelissa esitetään, että sisäilmasta oireilevilta tai ympäristöherkiltä ei olisi löydetty biologisia muutoksia, jotka voisivat selittää oireilua. Tämäkin on hyvin kyseenalainen väite, koska kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta löytyy useita merkittäviä biologisia muutoksia, joita tältä potilasryhmältä on löydetty. Jostain syystä mitään näistä muutoksista ei kuitenkaan mainita yhdessäkään TTL:n asiaa käsittelevässä katsauksessa tai selvityksessä.

    Tilan säästön vuoksi nostan esiin vain yhden tältä potilasryhmältä (eli sisäilmasta oireilevilta tai ympäristöherkiltä) tehdyistä merkittävistä löydöksistä. Tältä potilasryhmältä on löydetty merkittäviä muutoksia ja puutteita nimenomaan heidän vierasainemetaboliasta (esim. de Luca ym. 2010). Eli heidän myrkynpoistojärjestelmänsä ei toimi samoin kuin terveillä verrokeilla. Se, että ovatko tällaiset löydökset miten relevantteja potilasryhmällä, joka kertoo saavansa oireita altisteista, niin siihen en ota nyt kantaa. Mutta siihen otan kantaa, että tällaisia löydöksiä ei mainita yhdessäkään TTL:n asiaa käsittelevässä katsauksessa tai selvityksessä. Eli TTL on rajannut tällaiset tutkimuslöydökset jo lähtökohtaisesti ongelman tieteellisen käsittelyn ulkopuolelle. Eikö herää kysymys, että miksi? Kun objektiivisen tarkastelun tulee esittää kaikki löydökset, joista sitten tiede hakee oikean suunnan. Eikä niin, että TTL selvityksissään rajaa merkittävää tieteellistä näyttöä jo lähtökohtaisesti asian ulkopuolelle ja esittää pitkälti vain psykologisen tutkimussuunnan lähtökohdaksi sekä tutkimuksiin, että keskusteluun. Ongelma tästä tulee siinä, että kaikki muut asiaan liittyvät terveydenhuollon hankkeet perustuvat nimenomaan näihin TTL:n selvityksiin ja katsauksiin.

    Sitten nostaisin esiin asian, josta Long playn jutussa (tai missään muussakaan jutussa) ei ole mainittu mitään. En ota kantaa Valtosen väitteisiin, mutta aiemmin esim. Jani Kaaron Rapport -jutussa nostettiin esiin Valtosen käyttämistä lähteistä, että kirjoittajilla oli sidonnaisuuksia esim. hoitotahoihin. Tätä pidettiin asioita vääristävänä. Kun kerran asiaan tehdään kattava katsaus, niin tulisi myös kertoa se tosiasia, että TTL:llä ne sidonnaisuudet alkavat jo TTL:n sisältä. Useat TTL:n asiaa linjaavista asiantuntijalääkäreistä työskentelee TTL:n työnsä ohessa myös vakuutusyhtiöissä. Esim. TTL:n TOSI-tutkimusryhmässäkin on useampi vakuutusyhtiöiden lääkäri (mm. Kirsi Karvala, Aki Vuokko). Ja kuten Sainio artikkelissanne toteaa, niin oireilun selittäminen altisteilla johtaisi loputtomiin kustannuksiin. Joten nyt loputtomien kustannusten maksajatahon lääkärit ovat linjanneet, että oireet eivät johdu altisteista, vaan ne ovat psykologisia, eikä korvausvastuita siten ole. Tuliko esim. tupakan yhteydestä sairauksiin se lopullinen totuus tupakkayhtiöiden lääkäreiltä?

    Lisäksi, kun TTL:n asiantuntijalääkärit julkaisevat asiaan liittyviä tutkimuksiaan kansainvälisissä tieteellisissä julkaisuissa, niin he jättävät sidonnaisuutensa systemaattisesti ilmoittamatta. Vaikka näillä julkaisuilla on hyvin selkeät ohjeet, että sidonnaisuudet pitää ilmoittaa.

    Mitä sitten tulee TTL:n Markku Sainion väitteisiin hoitojen tehoista, niin siihen en viitsi sen kummemmin kommentoida kuin sen, että TTL:n Markku Sainio on väittänyt useammankin psykososiaalisen hoidon jopa parantavan potilaat. Kuten esim. käyttäytymisterapian ja nyt hän väittää dnrs:n parantavan potilaat. Eli Sainio on toistuvasti esittänyt paranemisväitteitä, kunnes tutkimusnäyttö on ainakin toistaiseksi osoittanut hänen väitteensä täysin perättömiksi. Tällä hetkellä Sainiolla ei taida enää juuri muita (psykologisia) hoitoja olla jäljellä kuin dnrs? Muiden osalta on jo näyttöä, että ne eivät toimi. Dnrs:stä itsestään ei tutkimusnäyttöä ole. Dnrs on amatöörin tekemä kooste eri psykososiaalisista hoidoista, jotka eivät siis itsessään tutkitusti vaikuta. Lisäksi väitteet lukuisista parantuneista tulevat taholta, joka tienaa dnrs:n myynnillä rahaa. Silti TTL:n Markku Sainio väittää, että tämä hoito parantaa potilaat täydellisesti!

    Markku Sainio toteaa (Long playn artikkelissa) kertovansa faktaa. Fakta on todellisuudessa se, että TTL:n Markku Sainio edistää nyt paranemisväitteillään epätoivoisessa tilanteessa olevien potilaiden rahastamista kalliilla hoidolla, josta ei ole minkäänlaista tutkimusnäyttöä. Tilanteessa, jossa muista vastaavankaltaisista hoidoista alkaa olla näyttöä, että ne eivät toimi. Sainio kyllä kertoi artikkelissanne, että näistä muista hoidoista on tutkittua tietoa, mutta hän ei kertonut sitä, että se tutkittu tieto on alkanut osoittaa, että ko. hoidot eivät tällä potilasryhmällä toimi. Ja tämä on se tieteellinen pohja myös dnrs:lle.

    Tällaisia kommentteja tuli äkkiseltään mieleen asiaa sivusta seuranneena. Väitän, että kun joku asiaan syvällisesti perehtynyt toimittaja tekee faktantarkistuksen myös TTL:n toimista, niin siitä tulee monelle taholle silmiä avaava artikkeli, joka voi muuttaa koko sisäilmakeskustelun suunnan. Sitä odotellessa.

    Lähteet:

    Rea ym. 2009. The treatment of patients with mycotoxin-induced disease. Toxicol Ind Health. (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19854821).

    Edvardsson ym. 2008. Medical and social prognoses of non-specific building-related symptoms (Sick Building Syndrome): a follow-up study of patients previously referred to hospital. Int Arch Occup Environ Health. (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/m/pubmed/17924130/).

    Selinheimo S, Vuokko A, Hublin C, Järnefelt H, Karvala K, Sainio M, Suojalehto H, Paunio T. Toiminnalliset oireet ja työkyvyn tuki sisäilmaongelmissa (TOSI)- Toimintamalli työterveyshuoltoon Hankkeen loppuraportti (2018), Työterveyslaitos Helsinki ISBN 978-952-261-805-4 (PDF) ISBN 978952-261-806-1 (nid.).

    Hauge ym. 2015. Mindfulness-based cognitive therapy (MBCT) for multiple chemical sensitivity (MCS): Results from a randomized controlled trial with 1year follow-up. J Psychosom Res. (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26311155/).

    Vuokko ym. 2015. Decreased work ability associated to indoor air problems – An intervention (RCT) to promote health behavior. Neurotoxicol. (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26014487/).

    De Luca ym. 2010. Biological definition of multiple chemical sensitivity from redox state and cytokine profiling and not from polymorphisms of xenobiotic-metabolizing enzymes. Toxicol Appl Pharmacol. (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20430047).

    Tykkää

    1. Kiitos palautteesta – se on noteerattu myös Long Playsta ja juttuun tehty asianmukainen oikaisu:

      https://www.longplay.fi/sivuäänet/oikaisu

      ”Jutussamme Hylätyt talot, autiot pihat oli virheitä. Korjattu versio jutusta on nyt päivitetty sivuillemme.

      Jutussa kirjoitettiin Homepakolaiset ry:n väittäneen, että Työterveyslaitoksen TOSI-tutkimukseen osallistuminen voisi vaarantaa siihen osallistuvien potilaiden hengen. Homepakolaiset ry. varoitti, että osallistuminen ”voi aiheuttaa lisäoireilua ja pahempaa sairastumista”, mutta ei viitannut hengenvaaraan.

      Katja Pulkkinen on Homepakolaiset ry:n toiminnanjohtaja, ei puheenjohtaja.

      Harri Aleniusta kutsuttiin jutussa mikrobiologiksi. Hän on kuitenkin koulutukseltaan molekyylibiologi.”

      Tykkää

  3. En uskalla kertoa sanoo:

    Oletko huomannut että YLE uutisoi suhteettoman paljon home-ongelmista?
    Tässä vain ”sisäilman saastuminen” tagin alla olevat jutut, ja niitä on melkein päivittäin:
    https://yle.fi/aihe/termi/finto/httpwwwysofiontokokop62425/sisailman-saastuminen

    Tämä ei yllätä, koska kaksi kuukautta HOME SWEET HOME ryhmää seuranneena olen tehnyt havainnon, että siellä on lukuisia Ylen toimittajia, jotka aktiivisesti etsivät homeongelmista kärsiviä ja osallistuvat itse aktiivisesti homeaktivismiin.

    Esimerkiksi yhden toimittajanaisen lapsi on pääkaupunkiseudulla olevassa ”homekoulussa” ja toimittaja aivan avoimesti suunnittelee ryhmässä miten hän käyttää yleä taistelussaan kaupunkia ja sen viranomaisia vastaan jotta koulun sisäilmaongelmiin puututaan.

    Toivon että tavoistasi poiketen sallit tämän kommentin anonyymina koska minut heitettäisiin pois HOME SWEET HOME ryhmästä jos identiteettini paljastuisi.

    Tykkää

    1. Hei laitapa todisteita vaikkapa Long Playn toimittajille ruutukaappauksina.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: