Vesa Linja-aho

Kirjoittaisin lyhyemmin jos ehtisin.

Anna Perhon Antisäätäjä-kirjan innoittamana päätin kokeilla älypuhelinpaastoa. Helpointa olisi ollut toteuttaa homma pistämällä koko kapula pöytälaatikkoon pariksi viikoksi, mutta koska minulla on päiväkoti-ikäisiä lapsia (= pitää olla mahdollisuus vastata puhelimeen jos lapsi on mahataudissa), piti jonkinnäköistä puhelinta raahata mukanaan.

Kokeilun tein keväällä, mutta aikaa kirjoittaa siitä oli vasta kesälomalla. Onneksi oli hyvät muistiinpanot.

Päädyin seuraavanlaiseen ratkaisuun: ostin halvimman mahdollisen peruskapulan (29 eurolla) ja laitoin työsimmini siihen. iPhonea kuskasin repussa mukanani, koska:

  • Välillä on tilanteita joissa ei ole parempaakaan tekemistä kuin älypuhelimen käyttö – esimerkiksi 5-10 minuutin ratikkamatkan aikana voi lukea vaikkapa e-kirjaa.
  • Käytän töissä iPhonen kameraa taulukuvien ottamiseen (iPhonesta ne saa kätevästi suoraan kurssisivuille).
  • Haluan päästä kannettavalla tietokoneella nettiin 4g:n kautta jos haluan.

Ostin iPhoneen DNA Rajaton -simmin, koska en halunnut sen käyttömukavuuden kärsivän (eli kun haluan puhelimella nettiin, sen piti onnistua heti).

Aloitin dieetin 26.2. ja lopetin 10.3. – lopetuspäätös tuli niinkin arkisesta syystä kuin että en jaksanut raahata kahta puhelinta Heurekaan (jossa halusin ottaa lapsista kuvia). Muutama havainto dieetin ajalta:

  • Välillä koko dieetti tuntui turhalta – esimerkiksi mitä muuta (järkevää) teet autossa kaveria/puolisoa/lasta odotellessa kuin puuhastelet jotain puhelimen kanssa. Kaupan kassajonossa sama homma.
  • Kahden kapulan toteutuksessani kusi pahiten se, että ärsytti kun ei tiennyt kuka soittaa (en todellakaan ruvennut selvittämään miten saan siirrettyä osoitekirjani siihen peruskapulaan). Samalla huomasin, että vaimon puhelinnumero on ainoa jonka osaan ulkoa.
    • Ylipäätään puheluja muilta kuin lapselta tai vaimolta tuli tosi harvoin, ehkä joka toinen päivä. No, ”onneksi” sähköpostia ja kaikenlaisia pika- ja tekstiviestejä tulee senkin edestä. Tekstiviesteistä puheen ollen: niiden lähettäjän selvittämisessä oli sama ärsyttävyys kuin puheluissa.
  • Kesken puhelun oli helppo katsoa kalenteria (varsinkin jos ja kun oli ottanut tätä tarkoitusta varten sen iPhonen esille).
  • Tekstiviestien kirjoittaminen halpiskapulalla oli raivostuttavaa, koska siinä ei ollut Nokia-logiikalla toimivaa kirjoitusta vaan oikea merkki piti selata nuolinäppäimillä. Tämän takia lähetin muutaman sanan mittaisia vastauksia tai (tapojeni vastaisesti) soitin perään.
    • Tässä huomasi, että siinä missä teinipoikana jaksoi ”leikkiä” puhelimella ja selvittää sen kaikki ominaisuudet, nyt 36-vuotiaana moinen ei kiinnostanut pätkääkään. Voi olla, että tuossa oli nopeampi kirjoitustapa. Tai sitten ei.
  • Yllättävä havainto oli, että pieneen ja kevyeen muovirimpulaan oli mukava höpöttää pidempikin puhelu.
  • Parasta dieetissä oli, että se toimi mukavana katkaisuhoitona älypuhelimen räpläämistarpeeseen. Kun älypuhelin piti erikseen kaivaa repusta, sitä ei tullut tsekkailleeksi jatkuvasti. Tapa myös jäi voimaan muutamaksi viikoksi kunnes ”retkahdin” taas…
  • Sivuhuomiona tuli todettua, että DNA:lla on katkeamaton 4g-yhteys Leppävaaran ja Helsingin välillä. Edes Pasila-Helsinki-välillä, jossa Sonera tukehtuu, yhteys ei pätkinyt ollenkaan. Soneran mukaan ”junaan on metallikorin takia vaikea saada yhteys toimimaan”, mutta jostain syystä tämä onnistuu DNA:lta. Esimerkiksi Clash Royalen pelaaminen Soneran liittymällä ei tule kysymykseenkään Leppävaara-Helsinki-välillä, mutta DNA:n simmillä homma toimi ilman mitään pätkimisiä tai lägäämisiä koko välin.
    • DNA:n liittymässä latausnopeus oli Nettitutkan mukaan 150 megabittiä/s ja maallakin 50 Mbit/s. Työliittymä on hitaampi (rajoitettu 50 Mbit/s) Soneran ryöstöhinnoittelun takia (julkishallinnolla on ilmeisesti joku historiallinen syy olla naimisissa Soneran/Telian kanssa, koska se on entinen valtionyhtiö). Arkikäytössä nopeuserolla ei kuitenkaan ollut havaittavaa hyötyä.
  • Clash Royalesta puheen ollen: ”kätevä tsekata kalenteria kesken puhelun” -edulle sukua oli se, että saapuva puhelu ei enää sotkenut Clash Royale -matsia ;-).
  • Peruskapulan akku kesti päivätolkulla, ja iPhonen myös (kun sitä ei tullut juuri käyttäneeksi).
  • WhatsApp ja Telegram toimivat sujuvasti vaikka iPhonessa oli erinumeroinen simmi, iMessage ei (ei voinut pitää vanhaa numeroa voimassa siinä). Tekstiviestit luonnollisesti menivät siihen muovirimpulaan.
  • Rimpulapuhelimen kaiuttimen taajuusvaste oli rasittava: korkeat äänet toistuivat kohtuuttoman kovaa. Varsinkin ”ässänsihistelyyn” tosissaan taipuvien puhekumppanien kanssa puhelinta piti siirtää kauemmas korvasta.
  • Kuvia tuli otettua aika vähän paaston aikana. Spontaanien fiiliskuvien ottamisen takia ei puhelinta jaksa kaivaa repusta.

”Kahdesta simmin loukun” olisi välttänyt, jos olisi käyttänyt peruskapulaa, jossa on 4g:n jakomahdollisuus. Tällaisia ei keväällä ollut vielä markkinoilla (ainakaan kohtuuhintaan). Nykyään on olemassa banaani-Nokia, joten testi olisi hauska uusia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: